Opiskelijavaihto Etelä-Korea syksy 2011

Keskiviikkona Iida lähti neljän vaihtari ystävän kanssa loppuviikoksi etelään Jejun saarelle. Lento kesti vain reilun tunnin ja edestakainen matka oli n.80€. Olimme keskiviikkona vasta illalla perillä, joten etsimme vain hyvän motellin ja kävimme syömässä. Tällä kertaa kannatti olla varaamatta majoituksia etukäteen sillä löysimme erittäin edullisen motellin (6,3€/yö) verrattuna netistä katsomiin hostellien dormeihin (tuplasti kalliimpia ja huonommat varustelut). 

Torstaina heräsimme ajoissa harmaaseen ja sateiseen päivään. Olimme päättäneet mennä katsomaan Manjanggulin laavatunnelia, joka on n. 7 km:n pituinen laavan tekemä luola. Luolassa oli valaistus, mutta siellä oli silti todella pimeää ja märät kivet tekivät kulkemisesta hidasta. Oli hankala saada hyviä valokuvia, mutta luola oli paikan päällä todella kaunis ja seinät olivat uskomattoman näköiset rosoisine laavakivipintoineen.

Luolan jälkeen menimme länteen päin katsomaan vanhaa sammunutta tulivuorta Seongsan Ilchubongia. Vesisade vain yltyi, mutta tiukan aikataulumme takia meidän piti vain reippaasti edetä tekemämme suunnitelman mukaan. Kävimme ostamassa sadeviitat ja lähdimme kiipeämään vuorta ylös 600:n rappusen avulla. Huipulla tuuli todella kovaa ja vaatteet olivat ihan märät, mutta kraateri oli hieno ja maisemat merelle sitäkin upeammat. Ilta meinikin sitten taas motellia etsiessä ja illallista syödessä.

Perjantaina oli hieno aurinkoinen sää heti aamusta alkaen. Suuntasimme kohti etelää ja kiertelimme satama-aluetta sekä läheisiä puistoja. Lähellä satamaa oli myös kohtalaisen hieno vesiputous Cheonjiyeon, mutta alue itsessään oli komeampi kuin itse vesiputous. Satamasta saimme myös varattua retken sukellusveneelle. Pääsimme käymään 40:ssä metrissä, oli aika hieno ja erikoinen kokemus. Toisaalta olimme kyllä odottaneet näkevämme isompia ja värikkäämpiä kaloja, mutta pienemmätkin kalat olivat kauniita ja näimme myös vanhan laivan, joka oli uponnut n. 10 vuotta sitten. Loppupäivä meni taas ruokaillessa ja kierrellen lähialueita.

Lauantaina lähdimme valloittamaan Hallasan vuorta, joka on Etelä-Korean korkein vuori (1 950m). Aluksi meinasi taas usko loppua kun ylämaki jatkui rappusten kera loputtomiin, mutta lopulta tuli hieman tasaisempiakin kohtia ja maisemat  muistuttivat Suomen Lappia, ilman lunta tosin. Jouduimme tyytymään hieman lyhyempään reittiin aikataulun vuoksi, kuin mitä olimme aluksi suunnitelleet. Matka vuoren juurelle kun kesti hieman odotettua pidempään huonojen bussiyhteyksien takia ja lopulta saavuimmekin paikalle taksilla. Patikoimme Eorimok reitin, josta kilometrejä kertyi n. 10.  Sää oli juuri sopiva, aurinko paistoi mutta ei ollut kuitenkaan liian kuuma. Luulimme, että olisimme juuri parhaimpaan ruska-aikaan vuorella, mutta kaikki lehdet olivatkin jo pudonneet ja osaksi oli vain laakeita heinä alueita, joten maisemat olivat hieman karummat kuin mitä olimme kuvista nähneet. Joka tapauksessa patikointi oli mukavaa ja sujui hyvin, Matkan varrella korealaiset patikoijat tarjosivat meille Kimbabia ja Gingseng juurta ja alas tultuamme eräs seurue tarjosi riisiviiniä ja porsaanlihaa.

Viimeisen illan vietimme Jejun keskustassa ja kävimme spa:ssa himean rentouttamassa lihaksiamme. Söimme illalliseksi Jejun paikallista herkkua eli mustan porsaan lihaa, joka oli erittäin maukasta ja jälkiruoaksi suklaata, jonka sisällä oli kaktuksen mehusta tehty täyte. Loppuillasta eräs pojista halusi päästä vielä näkemään paikallisen Casinon ja me seurasimme mielenkiinnosta perässä. Minimipanos oli 50 000 won, joten päätimme jokainen laittaa pottiin 10 000 won, jotta saisimme panoksen kasaan. Me muut emme ymmärtäneet pelistä (Black Jack) mitään, joten seurasimme tyytyväisinä taustalla, kun hän pelasi. Tällä kertaa kävi hyvä tuuri ja saimme kasaan n. 300 000 won! Eli saimme jokainen n. 50 000 won(30 €)voittoa kun jaoimme potin.  Matka oli erittäin onnistunut vaikka sää ei koko ajan suosinutkaan. Jeju on varmasti kesällä vielä upeampi, mutta näin syysaikaankin käymisen arvoinen saari.

Koeviikko oli mukava lopettaa Annin ja Anskun tuloon. Perjantaina kävimme Suwonin linnakkeella kävelemässä ja katselemassa paikkoja. Illalla oli tarkoitus mennä meidän asuntolalle ja näyttää millaisissa tiloissa oikein asumme, mutta saimme taas kokea kuinka mukavaa on asua korealaisessa asuntolassa. Aulassa oleva vahti ei nimittäin antanut tyttöjen tulla meidän huoneeseemme. Yritimme selittää, että olemme sukulaisia, mutta se ei auttanut tilannetta. Vahti sanoi, että saisimme olla alakerran yhteishuoneessa ja, jos tytöt yrittäisivät tulla yläkertaan meidän huoneeseemme Iida saisi rangaistuksen, melkoisen tiukka kuri täällä!Tyydyimme syömään pitsaa yhteishuoneessa. Illallisemme ei ollut kovin korealainen, mutta olimme käyneet lounaalla niin erikoisilla keitoilla että oli aika saada kunnon mahantäytettä.

Lauantaina kiertelimme Suwonin katuja ja kävimme kynsihoidossa. Illaksi menimme Souliin istumaan iltaa muiden vaihtareiden kanssa. Sunnuntaina shoppailimme Ewha yliopiston läheisillä kaduilla, missä on paljon edullisia pieniä liikkeitä. Illalla kävimme dvd-huoneessa katsomassa elokuvaa. Maanantaina jatkoimme shoppailua Myeongdongin ostosalueella ja tapasimme Annin thaimaasssa tapaaman korealaisen naisen. Kävimme hänen kanssaan syömässä ja saimme kuulla hänen elämästään Koreassa. Illalla menimme Soul torniin ja katselimme siellä upeita näköaloja. Ennen hostellille menoa kävimme vielä jalkahieronnassa, joka on täällä ihanan edullista.

Tiistaina kävimme Seodaemun vankila/kidutusmuseossa, jossa kerrottiin Korean historiasta ja meille avautui hieman paremmin Korean historian vaiheet. Saimme nähdä myös vanhoja kidutushuoneita ja erilaisia kidutusvälineitä, mielenkiintoinen paikka. Jatkoimme päivää temppelialueella Annin korealaisen ystävän kanssa. Illalla kävimme vain syömässä ja kävimme kerrankin melko ajoissa nukkumaan.

Keskiviikkona jouduimme heräämään jo aikaisin aamulla, sillä lähdimme Pohjois-Korean ja Etelä-Korean väliselle rajavierailulle. Ensimmäisenä menimme juna-asemalle, joka vie etelästä pohjoiseen ja on lähin asema rajalta, mutta joka ei ole siis enää käytössä. Sieltä menimme tunneliajelulle (The 3rd Tunnel), jolla pääsimme maan alle näkemään reitin, jota pohjoiskorealaiset olivat kaivaneet kunnes eteläkorealaiset olivat havainneet tunnelin ja estäneet tunnelin läpipääsyn.

Dora observatoriossa pääsimme näkemään kaukaa Pohjois-Korean puolella olevan toiseksi suurimman kaupungin ja “Propaganda villagen”. Joka paikassa oli erittäin tarkat säännöt siitä, milloin ja missä sai ottaa kuvia. Observatoriossa oli tarkat viivat mistä sai ottaa kuvia, viiva oli melko kaukana reunasta, joten keksimme että Anni nostaisi Iidan reppuselkään. Mutta samalla hetkellä eräs sotilas tuli kieltämään meitä. Oli hieman outoa että 2 metriset miehet voivat ottaa kuvia, mutta me lyhyet tytöt emme voi käyttää apukeinoja…Näimme myös Freedom bridgen, jota käytettiin Korean sodan jälkeen vankien vaihtamiseen.

Lopuksi menimme Joint Security Arealle (JSA), jossa säännöt vaan tiukkeni. Alueella piti kävellä parijonossa, eikä saanut juosta tai osoitella mitään. Myös kuvien ottaminen oli rajoitettua ja niiden ottamiselle oli aina vain tietty hetki aikaa. Pääsimme vierailemaan konferenssihuoneessa, joka on rajan keskellä. Pääsimme käymään pöydän toisella puolella eli Pohjois-Korean puolella ja otimme kuvat pohjoiskorealaisen sotilaan kanssa, siinäkin piti olla tarkka 2 metrin turvaraja. Näimme myös sillan, jonka nimi on Bridge of no return. Nimi tulee siitä että Korean sodan aikaan vangit vietiin sillalle ja heille annettiin mahdollisuus lähteä toiseen maahan tai jäädä maahan jossa heidät oli vangittu, mutta jos he lähtivät he eivät saaneet koskaan enää palata. Kokonaisuudessaan oli erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen retki. Tulipahan käytyä tosiaan myös Pohjois-Korean puolella, ei ihan opiskelijabudjetilla taideta päästä pidempää reissua sinne tekemään.

Torstaina olimme melko väsyneitä ja päätimme vain kierrellä kaupungilla tekemättä ihmeempiä. Illalla menimme karaokehuoneeseen, jossa vierähtikin useampi tunti. Maksoimme vain yhdestä tunnista, mutta täällä on tapana saada vähän lisäaikaa ja tällä kertaa saimme siis ajan tuplana.

Perjantaina menimme temppelivierailulle Soulin länsipuolelle eräälle saarelle tutustumaan korealaiseen Buddhalaisuuteen. Temppelialue on melko pieni ja itse temppelissä on vain 4 munkkia. Temppeli on kansainvälinen ja rakennettu 12 vuotta sitten, vaikutti että toiminta siellä oli hieman hiipunutta, mutta ihmiset olivat oikein ystavallisia meille ja saimme kokea paljon. Ensin eräs venäläinen munkki kertoi meille Buddhalaisuudesta ja mitä siihen sisältyy. Meillä oli ensimmäinen hartaushetki temppelissä ja harjoittelimme kunnianosoitusta Buddhalle. Sen jälkeen toinen venäläinen munkki kertoi meille meditoinnista ja teimme 20 minuutin meditaatioharjoituksen. Se osoittautui todella vaikeaksi. Tarkoituksena on olla ajattelematta mitään ja vain keskittyä hengittämiseen, mutta jo viidennen sisäänhengityksen jälkeen ajatus alkoi harhailla. Meditointi voi kuulostaa helpolle, mutta sitä pitää todellakin harjoitella ja varmaankin päivittäin, että se onnistuisi kunnolla.

Meitä kutsuttiin tapahtumiin ja ruokailuun kalauttelemalla puukeppiä toista pyöreätä puusoitinta vasten, ääni oli aika heikko ja olikin tärkeää pysytellä hiljaa, jotta kuulimme monelta mennä aina minnekin. Ruokailuissa emme saaneet puhua mitään ja pesimme omat astiamme syötyämme. Ruoka oli parasta korealaista ruokaa mitä söimme viikon aikana. Riisin ja keiton lisäksi oli erilaisia kasviksia, sieniä, pähkinöitä ja joitakin hedelmiä. Mausteita ei ollut paljon, lähinnä chiliä mutta sitä ei ollut liikaa.

Meillä oli oma huone, jossa oli vessa ja suihku. Sänkyjä ei ollut, mutta meillä oli paksut peitot patjoina. Hiljaisuus alkoi yhdeksältä, jolloin yritimme käydä nukkumaan mutta ulkoa kuului outoja ääniä ja kattolamppu välkkyi vaikka se oli napsautettu pois päältä, hieman pelottava paikka.

Huonosti nukutun yön jälkeen meidät herätettiin neljältä aamulla buddhaa kunnioittamaan. Menimme temppeliin ja kuuntelimme mantraa ja kunnianosoitusta. Sen jälkeen meillä oli aamumeditaation aika, oli aika haastavaa pitää silmät auki 5 aikaan aamulla. Meditaation jälkeen meillä oli puolen tunnin tauko ennen aamupalaa, joten käytimme sen tehokkaasti ottaen pienet torkut. Aamupala oli samanlainen kuin illallinen eli keittoa ja kasviksia riisin kanssa. Ammupalan jälkeen meillä oli taas puolen tunnin tauko, jonka vietimme torkkuen. Sen jälkeen menimme yhden munkin kanssa aamukävelylle ja hän kertoili munkkien elämästä. Sen jälkeen otimme taas puolen tunnin torkut ja joimme hänen kanssaan teetä ja saimme kuulla lisää buddhalaisuudesta. Ohjelmaan kuului myös kalligrafia kirjoitusta, meillä oli teksti kiinaksi, koreaksi ja englanniksi jonka teimme piirtämällä läpi valmiista mallista. Teksteistä tuli tosi hienot ja aiomme kehystää ne tauluiksi, mukavaa puuhaa.

Ennen lounasta oli vuorossa eniten odotettu osuus eli kumartaminen Buddhalle 108 kertaa. Oli melko rankkaa tehdä kumarruksia, joissa pitää mennä maahan polvilleen ja koskettaa otsalla lattiaa, nousta ylös ja tehdä se 108 kertaa. Kyllä tuntui polvissa ja etureisissä että olisi tehnyt rankemmankin treenin. Emme pystyneet keskittymään ja sisäistämään itse tapahtumaa, kun mietimme vain milloin kumarrukset viimein loppuu. Se oli rankkaa, mutta lopuksi oli aika voittajaolo.

Lounaan jälkeen pääsimme munkkien kyydissä bussipysäkille ja takaisin kohti Soulia. Kävimme hostellilla siistiytymässä ja lähdimme tekemään viimeisiä ostoksia ja Anni ja Ansku halusi käydä vielä jalkahieronnassa. Täällä vietettiin Halloweenia ja kävimmekin istumassa iltaa ja katselimme ohikulkevia kulkueita. Lopuksi piti tietenkin vielä käydä lurauttamassa viimeiset laulut karaokehuoneessa.

Meillä oli oikein onnistunut ja mukava viikko Soulissa. Ehdimme tehdä ja nähdä niin paljon, että tuntui kuin loma olisi ollut pidempikin. Nyt ollaan kyllä aika väsyneitä matkalaisia. Tänä aamuna tytöt lähtivät takaisin Suomeen ja täällä arki taas jatkuu kouluhommien parissa, joita riittääkin viime viikon poissaolon jälkeen…Kiitos vielä vierailusta Anni ja Ansku, piristi mukavasti! Ja ruisleipä ja salmiakki on aina tervetullutta

Meillä on pitänyt hieman kiirettä, joten kirjoittelut on jäänyt vähemmälle. Toissa viikolla meillä oli koeviikko, joka alkoi maanantaina koreankielen kokeella. Koe kesti ehkä puoli tuntia, meidän piti kirjoittaa tyhjälle paperille korealaiset vokaalit ja konsonantit (yht. 40 kpl), oli hieman haasteellista yrittää muistaa kaikki kirjaimet ja äänteet, kun niitä ei ollut kirjoitettuna. Lopussa opettaja saneli muutamia sanoja, jotka meidän piti kirjoittaa koreaksi. Koe meni ihan ok, mutta kyllä on haasteellinen kieli.

Tiistain saimme rauhassa lukea tuleviin kokeisiin ja keskiviikkona kokeet jatkuivat Management information systemsin kokeella. Meillä sai olla kaikki kirjat ja muistiinpanot kokeessa mukana. Aikaa oli varattu vain 1,45h, joka oli aika vähän verrattuna kysymysmäärään. Kokeessa oli muutenkin melko tiukka arvostelu. Moni tehtävä piti saada täysin oikein, jotta siitä sai pisteet.

Torstaina oli International finance managementin koe. Siinäkin kokeessa saimme käyttää kirjoja ja muistiinpanoja. Aikaa oli vain 1,15h ja tehtäviä todella paljon, esseistä laskuihin. Mahdoton koe tehdä tuossa ajassa. Laskujakaan emme olleet harjoitelleet tunnilla, joten niihin vierähti jonkin verran aikaa. Muutama tehtävä jäi jopa tyhjäksi, kun aika loppui kesken. Kokonaisuudessaan aika haastavia kokeita ja kun olemme tottuneet 4 tunnin koeaikaan, niin reilun tunnin koeaika tuntui erittäin lyhyelle. Toivotaan kuitenkin, että kaikki kokeet menevät läpi ja että saamme niistä jouluna kurssisuoritukset.

Lauantaina meilla oli taas koulun jarjestama retki, kavimme katsomassa maailmallakin tunnetuksi tullutta NANTA ruokateatteria. Soulin ilotulitustapahtuman takia, kaikki olivat menossa Soulin suuntaan, joten ruuhkien ja huonosti organisoidun lahdon takia saavuimme teatteriin 40 minuuttia myohassa. Onneksi meidat kuitenkin paastettiin viela sisaan silla esitys oli todella hauska. Esityksessa ei puhuttu vaan tarinaa kerrottiin ilmeilla ja eleilla ja musiikkina oli keittiovalineista tulevat aanet. Nayttelijoina oli 3 kokkia ja hovimestari, jotka tekivat uskomattomia temppuja keittioveitsilla. Heidan oli tarkoitus tehda haa-ateria tunnissa ja sita tehdessaan he tekivat temppuja ja kertoivat tarinaa. Todella taitavaa ja upeaa teatteria.

Teatterin jalkeen kavimme syomassa ja tarkoituksena oli menna katsomaan ilotulitusta. Jouduimme menemaan muutaman pysakinvalin metrolla, mutta ihmisia oli niin paljon liikkeella etta jouduimme jonottamaan jopa metroonkin. Kun paasimme asemalle meilla oli taysi tyo tunkea ihmismassojen lapi, jotta paasimme nakemaan edes hieman ilotulitusta. Ehdimme nahda lopusta ehka noin 10 minuutin ajan, ilotulitus oli upea, mutta tunnelmaa hairitsi tonivat ihmismassat. Paatimme lahtea takaisin Suwoniin ilotutusten jalkeen ja matkaan kuluikin n. 2 tuntia erinaisten metroon jonotteluiden takia.

Perjantaina olimme koulun jarjestamalla yritysvierailulla Hyundain Asanin tehtaalla. Meille naytettiin ensin video, jossa kerrottiin hieman tehtaan toiminnasta ja yleisesti kuinka monessa maassa Hyundailla on tehtaita. Sen jalkeen paasimme tutustumaan itse tehtaaseen. Paasimme kulkemaan eri tuotantovaiheiden lapi, joka oli aika mielenkiintoista. He valmistavat kahta eri automallia ja valmistavat n.1000 autoa paivassa. Kaiken tyon tekevat jattimaiset robotit, joita tyontekijat valvovat.

Tehdasvierailun jalkeen kavimme lounaalla lahihotellissa. Ruoka oli bulgogin tyylista lihapataa dumplingien (=taikinanyytti) kera, oli erittain maukasta. Saimme ruoan yhteydessa katsella perinteista korealaista laulua ja rummun soittoa, laulaja yritti saada meita osallistumaan lauluun mutta eihan siita tullut kuin hammennysta, koska emme tienneet mita laulaa ja milloinka laulaa. Kokonaisuudessaan ihan mukava esitys, mutta englanninkielen tulkki olisi voinut auttaa laulajan yrittaessa saada meita mukaan showhun.

Ruokailun jalkeen menimme korealaiseen perinnekylaan, jossa ensimmaisena paasimme tekemaan riisikakkuja. Kupillinen riisia kaadettiin johonkin terasmyllyyn jonka alle laitettiin tuli ja myllya pyorittiin n.10 minuutin ajan. Sen jalkeen myllyn suulle laitettiin verkkopussi ja luukku avattiin. Kuului valtava pamaus kun paahtuneet riisit sinkosivat pussiin. Ne nayttivat ihan riisipopcorneilta. Laitoimme ne isoon kulhoon ja sekoitimme sekaan hieman hunajaa, jotta riisit tarttuivat toisiinsa kiinni. Sitten teimme siita ison levyn jonka annettiin jahmettya ja sen jalkeen se leikattiin paloiksi ja oli valmista syotavaksi.

Riisikakkujen jalkeen teimme riisileivoksia, samoja joita olimme tehneet jo aiemminkin friends clubilaisten kanssa. Talla kertaa teimme taikinankin itse, keitettya puuroriisia laitettiin keko puulevyn paalle, jonka jalkeen sita nuijittiin 15 minuuttia, jolloin siita tuli liisterimaista ja kiinteaa. Sen jalkeen taikinasta tehtiin suuri levy ja paalle ripoteltiin kikhernejauhetta ja leikattiin paloiksi. Taikina oli viela lamminta ja se maistui paremmalle kuin aiemmin maistamamme kylmat leivokset. Ostimme myos riisimehua, joka oli erittain makeaa vaikka sen tekoon oli kaytetty vain vetta ja riisia.

Kokkailujen jalkeen vietimme korealaisia haita, meidan ryhmasta valittiin morsia ja sulhanen, jotka puettiin perinteisiin juhla-asuihin ja he tekivat rituaaleja alttarilla. Me muutkin saimme pukeutua korealaisiin juhlamekkoihin, kun esitimme haavieraita. Kylassa saimme kokeilla myos nuoralla kavelya ja se osoittautuikin erittain hankalaksi lajiksi. Paiva oli taas erittain onnistunut ja mukava ja loppuilta kuluikin sitten asuntolalla levatessa.

Perjantaina lähdimme kohti Etelä-Korean toiseksi suurinta kaupunkia Busania. Lähdimme matkaan 11 hengen porukalla ja heti alkuun saimme havaita, että ryhmämme oli ehkä hieman turhan suuri. Kolmasosa porukasta eksyi väärään junaan, onneksi se kuitenkin meni Busaniin, mutta oli useamman tunnin myöhemmin perillä. Meidän nopea KTX luotijuna kesti vain n. 2,5 tuntia ja matkaa oli 400 km.

Perille päästyämme jouduimme odottelemaan muita rautatieaseman lähistöllä ja päätimme käydä sillä aikaa syömässä. Yritimme etsiä sivukujilta paikallisten suosimia edullisia pikkuravintoloita. Löysimme erään ravintolan, jossa ei tietenkään ollut englanninkielisiä ruokalistoja eikä englannin taitoista henkilökuntaa. Ravintolasta oli juuri poistumassa asiakas joka rupesikin meidän tulkiksi. Yritimme selittää että haluaisimme Bulgogia (lihakeiton tyylistä) ja yksi meistä haluaisi tofukeittoa. Tilauksessa tuli pieni väärinymmärrys ja me kaikki saimme tofukeitot sekä lihakeittoa, ruokaa oli paljon ja se oli erittäin hyvää. Laskun nähtyämme olimme ihmeissämme, sen mukaan olisimme velkaa n. 17€/hlö. Eihän se ole paljon, mutta normaalisti bulgogi itsessään maksaa vaan n. 5€.Yritimme kysellä mistä hinta muodostuu ja koska emme puhuneet samaa kieltä taas eräs asiakas tuli auttamaan meitä. Kävi ilmi, että mies joka oli tehnyt meidän tilauksen oli tilannut bulgogin parhaasta ja siis kalleimmasta lihasta..liha oli kyllä hintansa väärti, mutta olimme ajatelleet menevämme syömään edullisesti kalliin junamatkan jälkeen.

 Meidän piti matkustaa metrolla lähemmäs tunti päästäksemme hostellille, jonne saavuimme kuuden aikaan illalla. Hostelli oli vasta remontoitu ja erittäin siisti paikka. Meille oli varattu yksi iso huone, jossa oli melkein jokaiselle sänky, me Eevan kanssa nukuimme sopuisasti samassa sängyssä:) Kun olimme purkaneet tavarat kävimme läheisessä ravintolassa syömässä ja kävimme kävelemässä upealla hiekkarannalla, joka oli aivan hostellimme läheisyydessä.

Lauantaina heräsimme aikaisin aamulla ja suutasimme tietenkin ensimmäisenä rannalle ottamaan aurinkoa. Täällä ihmiset ovat jo ihan talvitunnelmissa ja käyttävät jopa toppatakkeja. Olimme aikamoinen näky bikineissämme, kun vierestä käveli korealaisia paksut takit päällä. Merivesi oli vielä ihanan lämmintä ja rannalta löytyi muutama simpukka Iidalle Suomeen raahattavaksi…

Iltapäivällä lähdimme katsastamaan maailman suurinta tavarataloa, siellä vierähtikin sitten loppuilta. Rakennuksessa oli kaikkea mahdollista ja aika ei riittänyt kiertämään jokaista kerrosta läpi. Myöhemmin illalla menimme vielä hieman istumaan iltaa korealaisten tuttujen kanssa, korealaiseen tyttöön törmäsimme metrossa ja hän halusi viettää aikaa meidän kanssamme ja Busanissa asui yhden espanjalaisen Suomen vaihto-opiskeluajan tuttu, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme.

Sunnuntai kului taas rannalla ja tietenkin ostoksilla. Illalla menimme käymään vielä Aasian suurimmassa spa:ssa, harmi vaan että menimme sinne 2 tuntia ennen sulkemisaikaa. Paikka oli valtava ja siellä oli yhteisessä tilassa kymmeniä erilaisia huoneita, eri lämpötiloja kylmästä kuumaan, suolahuoneita, aaltoenergia huone, kaikkea mahdollista…Naisten ja miesten omilta puolilta löytyi erilaisia kuuma ja kylmä altaita ja porealtaita. Myös suomalainen sauna oli hyvin edustettuna ja erikoisuutena oli jättimäinen taulutelevisio saunan seinällä:)Ulkopuolella oli katossa iso puinen saavi, josta roikkui naru ja sitä vetämällä olisi saanut sankollisen kylmää vettä niskaan. Ulkona oli ihana tulikuuma allas, tuntui mukavalle kun oli hieman viileä ilta. Spa:ssa oli myös ravintola, kahvila, dvd huone ja useita erilaisia huoneita missä olisi voinut ottaa päiväunia. Spa:n jälkeen kävimme vielä katsomassa Busanin kuuluista siltaa, joka on n. 7km pitkä ja upeasti valaistu pimeällä.

Maanantain vietimme Busanin keskustan kauppoja ja torialueita kierrellessä, jotain tarttui jopa mukaankin. Kävimme myös katsomassa suuria kalamarkkinoita, josta ostimme herkullisia kuivattuja minikaloja, jotka ovat erittäin hyviä nuudelien seassa. Maanantai oli yleinen vapaapäivä koko Koreassa ja sen takia kaikki junat olivat ihan täynnä. Saimme onneksi liput viimeiseen junaan ja olimme takaisin Suwonin asuntolalla kolmelta yöllä. Busan on erittäin mukava ja kaunis kaupunki, harmi vaan ettei meillä ollut enempää aikaa jäädä kiertelemään, puolet jäi vielä näkemättä mutta ehkäpä sinne tulee vielä joskus mentyä. Nyt tuntuu jo että viikonloput loppuvat emmekä meinaa ehtiä kokea kaikkea mitä haluaisimme, mutta kyllähän tänne Koreaan pääsee varmasti tostekin käymään!

Lahdimme lauantai-aamuna kahdeksalta kohti Gyeongjua. Meita oli melkein koko vaihtariporukka, joten starttasimme neljalla bussilla. Meidat oli etukateen jaettu busseihin, joten istuimme eri busseissa. Matkasimme noin viisi tuntia ensimmaiseen kohteeseen Gyeongjun kansallispuistoon, jossa paanahtavyytena oli Anap lampi seka pienoismalleja tuhoutuneista temppeleista. Paikka oli nakemisen arvoinen ja ilmakin suosi meita.

Seuraavaksi suuntasimme Seokguramiin, jossa meita odotti graniitista tehty kivitemppeli seka valtavan kokoinen buddha-patsas. Paikka oli aika nopeasti nahty. Sen jalkeen lahdimme kohti viimeista nahtavyytta Bulguksaa. Ajoimme bussilla korkealle vuorelle ja tie oli rehellisesti sanottuna aivan serpentiinin muotoinen.  Bulguksa temppeli on maailmanlaajuisesti tunnettu kauneudestaan ja upeista pyhainjaannos kivistaan. Loysimme alueelta paikan, jossa voi rakentaa pienista kivista rukoustornin. Alueela oli monia pienia kivitorneja ja rakensimme sinne myos omat tornit. Alueella oli myos temppeli, joka on tunnettu kuvastaan, joka on 10 wonin kolikon kaantopuolella.

Saavuimme hotellille noin seitseman jalkeen ja veimme tavarat huoneisiin. Huoneet olivat tilavat ja siistit, mutta tallakaan kertaa niissa ei ollut sankyja, vaan pelkkia peittoja pehmusteeksi. Soimme buffet-illallisen alakerrassa, jonka jalkeen meilla oli talent show ja fashion show. Siella koulumme oppilaat saivat esittaa erilaisa ohjelmanumeroita. Esitykset olivat erittain hyvia: lauluja, tansseja, stand-uppia ja jotain pienia kilpailuja. Fashion show koostui eri maiden kansallispukujen esittelysta. Shown jalkeen suuntasimme hotellin katolle, jossa porukka juhli aamuun asti.

Aamulla soimme aamupalan ja starttasimme noin yhdeksan aikaan Daereung-won Tumuli puistoon. Puisto oli todella kaunis. Siella oli 23 suurta entisaikojen kuninkaiden hautakammioita. Kammiot olivat pienia kukkuloita, aivan kuin Teletappi kummut:D Viimeisena kohteena meilla oli Yangdong Fork Village. Kylassa naimme perinteisia korealaisia maalaistaloja ja riisipeltoja. Mielestamme 2 viimeista nahtavyytta olivat matkan kauneimmat nahtavyydet. Koko viikonloppu oli erittain onnistunut ilmojen ja seuran puolesta, tosin odotimme ehka enemman niilta temppeleilta. Temppelinahtavyydet ovat taalla melko samanlaisia kaikkialla: pienoismalleja tuhoutuneista temppeleista seka samannakoisia puurakennuksia.

Tervehdys jalleen taalta Suwonista. Viikko on mennyt jalleen hirmuisella vauhdilla ja valilla ihan joutuu pysahtymaan ja miettimaan, mihin tama aika oikein kuluu. Ollaan toki jouduttu valilla jo ihan opiskelemaan. Eilen meilla oli ensimmaiset pistokkaat ja eihan se ihan nappiin mennyt. Tosin kysymykset oli monivalinta ja aukkotehtavia, joten kylla siihen paperiin sai jotain raapustettua. Mut tosiaan, ei taalla passaa liikaa stressata tuosta koulusta, on niin paljon kaikkea muuta, etta ennattaahan sita sitten taas Suomessa panikoida koulusta.

Tosiaan, ei tata arkea vielakaan voi kovin stressaavaksi sanoa. Aamulla meilla oli vain yksi kurssi, jonka jalkeen menimme katolle ottamaan aurinkoa ja “lukemaan”, jonka jalkeen Iida lahti pelaamaan tennista ja Eeva lahti lenkille. Tanaan on ollut nim. todella lammin paiva. Alku viikosta naytti jo hieman uhkaavalle, kun ihan piti farkut ja pitkahihainen vetaa paalle, mutta tanaan taas nayttaa jo paljon paremmalle kelien suhteen:)

Viikonloppuna lahdemme retkelle koko vaihtariporukan kanssa Gyengju kaupunkiin, tai jonnekin minne lie, joka on tunnettu kauniista temppeleistaan. Tanaan mennaan ensimmaiseen orientaatioon koskien host-family ohjelmaa. Siella paastaan tutustumaan paikallisten elamaan ja kulttuuriin.

Paljon terveisia meilta taalta sinne ja pirteaa syksyista viikkoa. Toivottavasti ootte saaneet nauttia raikkaista syksyisista ulkoilukeleista. Niin ja omenapiirakasta ja vaniljakastikkeesta, sita me ollaan taalla jo ennatetty kaipaamaan ruisleivan ohella;)

Torstaina Iidalla oli tuttuun tapaan golfia, harjoittelemme lyömään urheiluhallilla, jonne on rakennettu ulos verkkoseinämät. Kenttä on 250 metriä pitkä, mutta pallot eivät ihan vielä sinne asti lennä. Näimme, että alemmissa kerroksissa oli myös harjoitustasoja puttausta varten, toivottavasti käymme sielläkin sillä 3 kuukautta on aika pitkä aika lätkiä palloa verkkoa kohti. Olemme nyt harjoitelleet oikean lyöntitekniikan löytämistä, se on yllättävän hankalaa ja opettaja on todella tarkka.  Tunnin jälkeen pääsimme ilmaiseksi saunomaan ja porealtaisiin, aika mielenkiintoinen olo, kun astuu spa:han niin korealaiset vanhemmat naiset tuijottavat herkeämättä. Se on täällä aika yleistä ja joissakin turistioppaissakin varoitellaan, että spa:t eivät ole ujoja varten…

Illalla kävimme Friends Clubin järjestämässä kokkaustapahtumassa, jossa teimme perinteisiä korealaisia riisileivoksia. Riisitaikina oli hyvin kumimaista eikä maistunut millekään, laitoimme taikinan sisään lusikallisen sokeria ja taiteilimme eri mallisia taideteoksia. Osan pyörittelimme vain palloiksi ja kieritimme sen jälkeen kikhernejauhossa, molemmat olivat aika mauttomia ja taikinaa oli vaikea niellä, mutta korealaisille ne ovat ihme kyllä suurta herkkua.

Riisitaikinaleivoksia

Eeva-Iida parivaljakko erosi siis Chuseokin ajaksi ja Iida lahti valloittamaan Ulleung-saarta huonekaveri Eevan, Suvin ja hollantilaisen Jeroen kanssa. Lähdimme torstai- iltana seitsemän aikaan yliopistolta bussilla kohti Gangnamia, josta vaihdoimme metroon ja sillä matkasimme Daehman bussiasemalle. Sielta otimme bussin viela Donghaeen, jonne saavuimme yhden aikaan yöllä. Bussit ovat todella edullisia taalla, kyseisiin matkoihin meni n. 12€.

Donghaessa pyysimme taksikuskia viemaan meidat lahimpaan Jjimjilbangiin eli korealaiseen kylpylaan, jossa voi myos yopya. Yo maksoi  n. 5€, saimme kylpylan puolesta pyyhkeet ja myos melko kuluneet oranssit t-paidat ja shortsit yopuvuiksi. Aluksi oli hieman hammentavaa ja outoa, kun emme tienneet kuinka tulisi kayttaytyä ja mita loytyisi mistakin. Kylpylapuolet olivat erikseen miehille ja naisille ja altaissa ja saunassa oltiin ilman uimapukua. Altaita oli ehka kuusi, mutta osasta oli tyhjennetty vesi pois siivouksen ajaksi, joten paasimme kokeilemaan vain muutamaa. Altaiden vesi vaihteli  +6:sta +34:aan asteeseen. Saunoja oli 4 ja niissakin lampotila vaihteli +48:sta +74:aan. Saunat olivat vain kuumia huoneita ilman kiuasta, mutta niissa oli lautaseinat-ja penkit niin ne tuoksuivat ihan Suomen saunoilta. Oli kylla melko erikoinen tunne istua kylpylan saunassa kahden aikaan yolla ja viela Koreassa! 

Nukkumahuoneet sijaitsivat ylakerrassa. Keskella oli aula, jossa nukkui muutama korealainen mies, epailemme, etta se tila oli tarkoitettu ihmisille jotka kuorsaavat. Sivuilla oli eri lampoisia huoneita erikseen miehille ja naisille. Saimme ohuet patjat ja todella epamukavan tuntuiset niskatyynyt, paadyimme nukkumaan pyyhe paan alla. Peittoja ei ollut, mutta valitsimme sen verran lampiman huoneen ettei niita tarvinnutkaan. Nukuimme yon yllattavan hyvin, aamulla tuli muutaman kerran herattya muiden ihmisten heratyskelloihin, mutta kaiken kaikkiaan hintaansa nahden hyvin nukuttu yo. Aamulla kuulimme, etta kylpylassa olisi ollut viela joku jaahuone seka uunihuone, pitanee ensi kerralla kokea nekin.  

Lautta lahti aamulla kymmenen aikaan Mukhon satamasta ja matka kesti 3 tuntia (33€) Ulleung-saarelle. Saari oli aivan mielettoman kaunis ja korkeat kiviseinamat ja vihrea kasvillisuus tekivat siita aivan satumaisen nakoisen. Yovyimme Jeodongin satamassa sijaitsevassa motellissa nimelta Attack Camp, emme kylla ymmarra mista nimi on peraisin… Olimme varanneet meille huoneen jo etukateen ja saimme n. 10 nelion huoneen omalla vessalla ja suihkulla (16€/hlö/yö). Huoneessa ei ollut mitaan huonekaluja ja meilla oli “sankyina” kasa paivapeittoja. Huoneessa oli lattialammitys ja ilmastointi, jotka edes hieman korvasivat korkeaa hintaa. Oli melko kova nukkua melkein paljasta lattiaa vasten, mutta oli ainakin retkitunnelma kohdillaan siskonpedissa.

Menimme ensimmaisena syomaan laheiseen ravintolaan, lista oli tietenkin koreaksi ja yritimme pahkailla mita uskaltaisimme kokeilla. Omistajanainen alkoi yllattaen puhua meille espanjaa ja meidan onneksemme Eeva oli lukenut espanjaa aikoinaan. Saimme siis tilattua espanjaksi jotain liharuokaa, joka ei olisi liian tulista. Saimme oikein herkullista lihakastiketta riisin ja kananmunan kera, aika hauska kokemus. Ruoan jalkeen lahdimme kiertamaan saarta ja katsomaan majakoita. Vesi oli kauniin turkoosia, mutta rannat olivat kivirantoja eika mahdollisuutta auringonotolle oikein ollut. Saaren toista puolta kiersi portaat aivan meren tuntumassa. Korkeuserot olivat valtavat ja illalla tiesi kavelleensa useita satoja portaita.

Lauantaina kiipesimme saaren korkeimmalle vuorelle (Seongibong). Maasto oli erittain haastaavaa, kapeita polkuja, jatkuvaa ylospain kiipeamista, puunjuuria ja irtokivia. Rappusia oli kuulemamme mukaan jopa 3 000 ja oman haasteensa tallaiselle lyhytjalkaiselle teki myos rappusten korkeat valit. Matkaa huipulle oli n. 5 km mutta se tuntui nelinkertaiselta haastavuuden takia. Puolessa valissa matkaa jalat oli jo ihan hapoilla ja vetta alkoi sataa. Kun viimein paasimme huipulle vetta satoi jo kaatamalla ja olimme ihan lapimarkia. Onneksi huipulla oli yksi pariskunta, joka sai nopeasti napattua meista ryhmakuvan, ettei tarvinnut pitkaan kastella kameroita. Naimme huipulla ehka kaksi metria eteenpain, joten emme paasseet ihailemaan maisemia. Vuoren huippu oli koko viikonlopun usvassa, joten luultavasti sielta nakee todella harvoin muuta kuin valkoista usvaa.

Takaisinpain tultaessa polut olivat kuin jokia, olimme nilkkoja myoten mudassa. Mina kaaduin vain vaivaiset kolme kertaa ja perille paastessa olin ihan mutainen ja olo oli kuin pikkutytolla auenneiden polvien takiaJ En ole koskaan kokenut noin rankkaa maastoa, mutta oli aika voittajaolo kun paasimme motellille lampimaan suihkuun. Illalla soimme lahiravintolassa etanakeittoa, jossa oli paikanpaalla valmistettua pastaa, erittain hyvaa vaikka maistuikin hieman merivedelle.

Sunnuntaiaamuna satoi kaatamalla vetta ja ukkosti. Paasimme lahtemaan ulos vasta puolenpaivan jalkeen. Otimme bussin toiselle puolelle saarta ja kavimme katsomassa elefantin muotoista kivea seka kolmen enkelin kivia (legenda kertoo, etta 3 keijua oli jaanyt aaltoihin kiinni ja muuttuneet naiksi kyseisiksi kiviksi). Tapasimme retkella Minnesotasta kotoisin olevan naisen, joka kertoi olevansa Koreassa lastentarhanopettajana, asunut taalla jo 5 vuotta. Menimme hanen kanssaan syomaan perinteista Chuseok illallista; friteerattuja kesakurpitsaa, kalaa, kalapihveja ja tikkuja joissa oli makkaraa, sushimitikkuja ja vahan kasviksia seka maistoimme riisiviinia. Jatkoimme iltaa viela Norebangissa (karaokehuone). Yolla yritimme saada naiselle taksia toiseen satamaan, jossa hanen yopaikkansa sijaitsi, mutta saimme kuulla ettei saaren taksit aja enaa yhden jalkeen. Kutsuimme hanet siis meidan ”tilavaan” huoneeseen yoksi ja jatkoimme siskonpetia yhdella peitolla lisaa, napparaaJ

Maanantaina kavimme vesiputouksella, joka oli ihan hieno, mutta ei kuitenkaan kovin iso. Naimme myos tuuliluolan, joka oli todella kylma ja siella ilmavirta heilutti oikeasti hiuksia. Loppupaivan jouduimme jannittamaan lauttalippujen saantia, koska edellisena paivana lautat olivat peruttu huonon saan takia niin pelkasimme etta emme mahtuisi lauttaa. Onneksi kuitenkin saimme liput ja paasimme illalla matkaamaan kohti kotia.

Paasimme matkan erittain napparasti, mutta Donghaessa taksikuski pelotteli ettemme saisi bussilippuja enaa Souliin vilkkaan paluuliikenteen takia. Saavuttuamme bussiasemalle hyva onni oli taas myota ja saimme liput puolen tunnin kuluttua lahtevaan bussiin (olimme jo harkitsemassa taksikyytia Souliin). Olimme unohtaneet ettei Soulista kulje enaa yhden jalkeen yolla metroja Suwoniin joten jouduimme ottamaan taksin, onneksi se ei ollut kovin kallis neljalla jaettuna.

Viikonlopun aikana meidan neljas huonekaveri oli viimein saapunut asuntolalle. Han on erittain mukavan oloinen tytto, kotoisin Venajalta ja opiskelee Suomessa. Han on ollut taalla jo viime kevaan vaihdossa ja piti paikasta niin paljon etta halusi tulla viela syyslukukaudeksi. Puhumme hanen kanssaan englantia, mutta han ymmartaa jonkin verran suomeakin. Minulla on myos hyva mahdollisuus petrata venajankielen taitojani.

Tanaan pesimme vain pyykkia ja lepasimme rankan matkan jalkeen. Kavimme myos isossa supermarketissa, jossa vierahti taas vaivaiset 4 tuntia. Tuohon sisaltyi kylla myos lounas kaupan ravintolassa. Kaupassa tavarat ovat todella epaloogisessa jarjestyksessa ja joudumme juoksemaan eestaas, joten aikaa kuluu, mutta se on samalla myos hyvaa kuntoiluaJNyt nukkumaan ja huomenna taas koulun penkille.